Fonologinen tietoisuus

Fonologinen tietoisuus tarkoittaa tietoisuutta äänteistä. Tarkoitus on kääntää huomio sanan merkityksestä sen äänteelliseen rakenteeseen ja havaintojen tekemiseen äänteellisestä rakenteesta. Fonologisen tietoisuuden kehittyminen yhteydessä luku- ja kirjoitustaidon oppimiseen.

 

Fonologisen tietoisuuden kehittyminen:

1) 2v. -> riimeillä ja merkityksettömillä sanoilla leikkiminen, oman puheen tarkkailu ja korjaaminen, äänteiden erottaminen, tietoinen pyrkimys riimittelyyn, mutta ohjeen mukaan toimiminen ei vielä onnistu

2) 6-7v. -> huomio sanan yksittäisiin äänteisiin, sanan alku- ja loppuäänteen tunnistaminen, äänteiden yhdistely, äänteiden ja tavujen poistaminen, korvaaminen ja paikan vaihtaminen

 

Lapsen tulee ymmärtää kirjaimen ja äänteen välinen yhteys. Yhtä tärkeää on, että lapsi tunnistaa kirjaimen ulkomuodon. Näin lapsi ymmärtää sanojen muodostuvan äänteistä ja hän oppii tuottamaan oman äidinkielensä mukaisia äänteitä. Oppimisen kannalta tärkeää on osata yhdistää äänteet kokonaisiksi sanoiksi. Dekoodaus on kirjainmerkkien kääntämistä niitä vastaaviksi kielellisiksi yksiköiksi, äänteiksi. Äänteet (ja niitä vastaavat kirjaimet) kootaan puolestaan tavuiksi sekä sanoiksi. Dekoodaukseen kuuluu myös kaikkien näiden yksiköiden erottelu. Lorujen ja runojen kanssa voidaan harjoitella kirjaimia sekä niiden ääntämistä. Kun käytetään useamman kerran samaa lorua tai runoa, opitaan niistä joka kerta uutta. Lorut ja runot sopivat myös toiminnalliseen opetuksen tueksi, kun samalla liikutaan tai tehdään musiikissa esimerkiksi erilaisia rytmejä. (Nurmilaakso 2010.)

 

Lähteet: Nurmilaakso, M. 2010. Pienen lapsen kielellinen tietoisuus osana kielen kehitystä. Teoksessa M. Nurmilaakso & A-L. Välimäki (toim.) Lapsi ja  kieli - Kielellinen kehittyminen varhaiskasvatuksessa. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80046/d9e0eb99-ef75-4704-a185-14aa8cbf9366.pdf?sequence=1

Yhteystiedot

Alkuopetuksen runonurkka alkuopetuksen.runonurkka@gmail.com